MITIS - Synnitöntä elämää

Mitis, eli Joe Storre. Kokoelmassani on yhden vuosikymmenen takaa hänen hieno kappaleensa Life of sin. En tiennyt hänestä tuolloin mitään, enkä vuosiin kuullutkaan muita Mitisin biisejä. Nyt sitten Ophelia Recordsin seuraamisen myötä törmäsin nimeen uudestaan. Nykyiset julkaisut ovat aika erilaista kamaa, verraten menneeseen. Kukas hän oikeastaan on?

Joe Storre on philadelphialainen muusikko. Hänellä on klassisen musiikin koulutus ja on siis ammattipianisti. Carnegie Halliin pääsee esiintymään tunnetun meemin mukaisesti harjoittelemalla, harjoittelmalla ja harjoittelemalla. Joe Storre on esiintynyt siellä. Elektroniseen musiikkiin keskittyvän Mitis projektin hän perusti 2012. Millaista musiikkia hän sitten tekee?
Joe Storre kertoo, että hän ei henkilökohtaisesti välitä genrerajoista. Studioista syntyy kulloinkin sellaisia biisejä, jotka tuntuvat silloin hyvältä. Se on tietysti haasteellista faneille, jotka eivät aina ole näin avarakatseisia. Mitisin suuri läpimurto oli vuonna 2013 ilmestnyt EP Born, joka käsitteli hänen lapsensa syntymää. Tuon EP:n jälkeen hän pukkasi maailmaan kolme lisää, musiikkijulkaisua nimittäin. Niiden MItis kertoi olevan enemmänkin kaupallisia kuin edustavan hänen makuaan tai musiikillista vaistoaan! Täytyyhän sitä elantonsakin tienata, vaikka ei hyvätlä tuntuisikaan. Synnyttäminen on Yhdysvalloissa kallista touhua. Puhumattakaan parista seuraavasta vuosikymmenestä.

Alkutaival koneistossa

Joe Storre sanoo tutustuneensa ns. bassomusiikkiin Baltimoressa vuonna 2009 eräillä festareilla. Hän kiinnostui siitä niin paljon, etä halusi itsekin ryhtyä tekemään sellaista. Hänellä oli jo erittäin hyvä koulutus. Hän osasi säveltää klassista musiikkia ja soittaa pianolla Carnegie Hall -tasoisesti. Joe Storre oli huippuammattilainen. Oliko järkevää hypätä uuteen kelkkaan? No ei hän suoraan hypännyt, mutta liukui kuitenkin. Joe jatkoi klassisen musiikin parissa vielä hyvän aikaa, koska oli panostanut siihen niin paljon. Samanaikaisesti hän opiskeli elektronisen musiikin tuottamista. Hän aloitti tutustuminen, kuten minäkin aikoinaan, Garage Bandista. Se on ilmainen ja tulee jokaisen Mäkin mukana (Garage Band on riistuttu versio ammattilaissofta Logic Pro X:stä).
Varsinainen musiikinopiskelun Storre oli aloittanut 11 vuotiaana. Siinä menivätkin sitten seuraavat vuodet. Harjoittelua harjoittelun perään. Muut nuoret olivat ja menivät, viettivät viikonloppuja hauskanpidon merkeissä, mutta ei Joe Storre. Hän harjoitteli musiikkia. Ei koska, hänen vanhempansa olivat pakottaneet, vaan koska hän itse halusi. Mutta silti siirtyminen elektroniseen musiikkin ei ollut helppoa. DAWeissa (ohjelmistoissa) on niin valtavasti opittavaa. Ne ovat loputon suo. Storre koki, että hän oli surkea siinä. Niiden ohjelmistojen omaksumisessa. Elektronisen musiikin puolella alkuaikojen suurin vaikuttaja oli hänelle Tiesto. Varsinkin Search of Sunrise mixaukset (Kuinka ollakaan, ne olivat minunkin suosikkejani). Ja Deadmau5:n jotkin melodiset raidat.

Life of sin

Life of sin tuli jostakin, mitä hänen vaimonsa sanoi, kun he olivat juuri viettäneet ensimmäisen yhteisen yönsä. Joe Storre kertoo, että hän tietää kuulostavansa imelältä, mutta se oli hänen suuri rakkauden kesänsä. Kesä vuosimallia 2012. Ja koko vuosi oli Storresin elämän paras. Minä tiedän tarkalleen, mistä hän puhuu. Tapasin oman vaimoni vuonna 2000, enkä koskaan unohda sitä kesää.

Instrumenttikappale Life of sin on monistunut kuusi osaiseksi sarjaksi. Erikoista. Joe Storresin mukaan kysymys ei ole uskonnosta tai synneistä sanan uskonnollisessa merkityksessä. Elämässä tehdään virheitä ja tapahtuu kaikenlaista. Niistä täytyy selviytyä ja mennä eteenpäin. Kasvaa ihmisenä.

Til the End oli hänen eka albuminsa. Joe kertoo, että albumi itsessään tuntuu hänestä kuin sitä olisi tehty vuosia. Mutta prosessiin ei mennyt ensimmäistäkään. Aiempi ura ja tekeminen valmisti häntä niin paljon tähän hetkeen.

Seuraava albumi oli sitten viime vuonna ilmestynyt Lost. Albumin tekemiseen meni nyt tuplasti kauemmin. Vaikkakin artisti kertoo olleensa pääosin tyytyväinen Til The Endiin, oli siinä muutamia juttuja, joihin hän nyt halusi panostaa enemmän. Siksi albumin teko kesti kauemmin. Tekninen toteutus, ns. insinöörityö ja viimeistely olivat seikkoja, jotka saivat nyt paljon enemmän huomiota. Kahdessa vuodessa ehtii oppiakin paljon. Tämä työ on jatkuvaa oppimisprosessia ja kehittymistä. Lisäksi hiottiin levyn kokonaistunnelmaa ja vaikutelmaa, pakettia kokonaisuutena. Ja kyllä hän käytti paljon enemmän aikaa myös jokaiseen kappaleeseen. Hän halusi todella syventyä niihin ja tuntea ne. Storre ylistää myös Ophelia Recordsin yhteistyökuvioita. Moni heidän artisteistaan antoi panoksensa levyn tekoon, sekä artistina, että ystävinä. Neuvottiin puolin ja toisin, osallistuttiin prosessiin tai annettiin vain palautetta. Koronaeristyksen aikana Mitis ei halunnut unohtaa faneja. Hän isännöi livestriimejä. Jutusteli fanien kanssa ja pelasi videopelejä heidän kanssaan.