Anjunabeatsin tarina

Oli vuosi 1997. Nummelasta kotoisin oleva Paavo Siljamäki opiskeli Sibelius Akatemiassa. Hänellä oli unelma: tienata leipänsä musiikkia tekemällä. Tämä haave, kuten me kaikki tänä päivänä tiedämme, on lähes mahdotonta toteuttaa. Ns. taidealat ja business eivät tosiaankaan kulje käsi kädessä. Mutta mennäänpä takaisin. Vuonna 1997 musiikkimaailma oli hiukan erilainen. Striimaus ei ollut vielä syntynyt.

Paavo Siljamäki koki, että Akatemiassa oppi kaiken tarvittavan musiikinteoriasta ja soittamisesta. Mutta entäs ansaintalogiikka? Kuinka muuttaa teoria ja soittaminen rahaksi? Ja sitten se kaikkein oleellisin seikka: Miksi toisesta biisistä tulee hitti ja toisesta huti? Suomesta ei löytynyt alan yliopistokursseja. Aihetta oli lähdettävä selvittämään muualle. Ja niin Paavo päätyi Lontooseen Westminsterin yliopistoon. Loikka oli haastava, mutta osoittautui kannattavaksi. Elettiin Nokian kulta-aikoja. Suomi oli edelläkävijä puhelin- ja nettiteknologiassa, mutta musabusiness oli lapsenkengissä.

Englannissa asiat olivat juuri päinvastoin. Paavo tulisi vielä hyötymään suuresti teknologisesta osaamisestaan, mutta siitä lisää myöhemmin. Vuosi vierähti Lontoon humussa ja tarina ei kerro, kuinka hyvällä tolalla musiikkialan liiketalousopetus oli Westminsterissä. Mutta ainakin siellä tapasi oikeanlaisia tyyppejä. Vuosi oli vierähtänyt, kun Paavo törmäsi yliopistossa kaveriin ja syntyi ystävyys, joka määritteli heidän koko loppuelämäänsä tiellä tähtiin. Tämä vasta koulun aloittanut kaveri oli Jonathan Grant.

He tulivat heti juttuun. Samat asiat kiinnostivat ja musiikkimakukin oli yhteinen. Se tarkoitti elektronista musiikka ja erityisesti trancea. He olivat perehtyneet musiikintuottamiseen koneella ja eri tapoihin tuottaa soundeja esim. syntikoilla. Lisäksi molemmat olivat aktiivisia netissä ja Paavo osasi koodatakin. Paavo ja Jono (Nimi jolla Jonathan tunnetaan) ymmärsivät jo tuolloin 90-luvun loppupuolella, että internetin avulla samankaltaisesta musiikista pitäviä ihmisiä saattoi yhdistää heidän sijainneistaan huolimatta. Heidän lähestymistavassaan ytimessä oli nimenomaan musiikkimaku. Se oli varsinaista esisomea. Heille sopivia valmiita ratkaisuja ei ollut tarjolla (lieneekö ollut olemassakaan), niinpä Paavo ryhtyi tekemään. Hän koodasi nettifoorumin, jossa keskusteltaisiin musiikista ja tutustuttaisiin ihmisiin ympäri maailman. Siinä taottiin bittejä, joista kasvaisi aikanaan miljoonien fanien muodostama perheenomainen yhteisö, Anjunafamily.

Anjunabeats – mistä kaikki alkoi

Koska bisnestä oltiin tultu opiskelemaan, oli luonnollista, että lopputyö käsittelisi alan liiketoimintaa. Kysymyksessä oli nimenomaan Paavon lopputyö, koska hän oli vuotta pidemmällä. Ennakkoluulottomasti ja konkreettisesti aiheena oli oman yrityksen perustaminen. Se myös samassa yhteydessä tehtiin. Näin syntyi levy-yhtiö nimeltä Anjunabeats. Intiassa, Goan rannoilla palmujen katveessa on ranta nimeltä Anjunabeach. Tuo rantamaisema oli kuvattu julisteeseen ja juliste kiinnitetty Helsinkiläisen huoneen seinään Paavon haaveellisen katseen kohteeksi. Siinä hetkessä Westminsterissä, muutamaa vuotta myöhemmin, haave realisoitui. Vielä ei oltu hiekkarannalla Arabianmeren äärellä, mutta sekin oli tulossa. Nyt oli nimi ja firma. Vielä tarvittaisiin artisteja ja musiikkijulkaisuja. Sen he päättivät tehdä itse.

Biisi oli valmis. He päättivät julkaista sen nimellä Anjunabeats (Tulevissa singleissä he tulisivat käyttämään jo artistinimiä, kuten Free State ja Dirt Devils, sekaannuksen välttämiseksi.). Sinkku olisi painettava jossakin ja siihen tarvittiin rahaa, jota heillä ei varsinaisesti ollut. Paitsi Paavon opintolainan jämät. Ne he sitten käyttivät. Kuulostaa aina viisaalta ratkaisulta. Liiketoimintaa opiskelleet pojat päättivät teettää 2000 levykopiota. He laskivat, että mikäli he saisivat myytyä niistä 600 kappaletta, pääsisivät he omilleen. Sen he tekisivät vaikka kiertämällä levykauppoja henkilökohtaisesti, mikä kertoo oikeasta yrittäjähenkisyydestä. Niin ilmestyi Anjunabeatsin ensimmäinen single nimeltä Volume 1. No mitä sitten tapahtui? Käivikö lätty kaupaksi? Kiertelivätkö pojat levykauppoja? Päätyivätkö he kerjäämään kadunkulmaukseen?

Tässä vaiheessa minun on tarkastettava tietoni ja ainakin Wikipedian mukaan pojat toimittivat henkilökohtaisesti jonkinlaisen koekappaleen levystä suoraan Paul Oakenfoldille Home-klubilla. Paul piti kuulemastaan. Pian Volume 1 pyöri sitten muidenkin tiskijukkien levysoittimissa ja suosio Lontoon klubeilla kasvoi. Pojat saivat ensimmäisen ripauksen glooriaan ja rahallista korvaustakin. Päästiin alkuun, josta oli hyvä jatkaa. (Tänä päivänä olisi täysin käsittämätöntä, että julkaiset yhden kappaleen ja se päätyy heti kuuluisan dj:n soittoon ja Lontoon klubeille.)

Rahan tulon voi estää, olemalla tekemättä mitään, joten poikien metodit olivat toisenlaiset. Koska he olivat jo tottuneita äänisuunnittelijoita ja osasivat rakentaa syntikoillaan ja samplereillaan soundipankkeja, päättivät he hyödyntää tätäkin taitoa ansaitsemismielessä. He alkoivat myydä ääniä, eli presettejä netissä. Eräänä päivä koukkuun tarttui Liam McGuinness niminen heppu. Hänellä oli harvinainen ja vaikeakäyttöinen Yamahan sampleri. Liam tarvitsi samplepankkia viimeistelläkseen biisinsä, jota oli tekemässä yhdessä veljensä kanssa. Heillä oli ollut rokkibändi, mutta nyt he olivat laajentaneet repertuaariaan konemusiikin puolelle. Veljen nimi oli Tony McGuinness. Hän sattui myös olemaan pomo Warner Musicilla, joten tähtien asento oli taas kohdillaan. Tonyn ja Liamin konemusiikkiprojektin nimi oli Nitromethane. Tämä, juuri tekeillä ollut sinkku Time to die, jäi heidän ainoaksi julkaisukseen sillä aliaksella. Tony ja Liam vasta opettelivat tuottamista ja miksaamista. He olivat tehneet jo useita biisejä, mutta ne eivät olleet riittävän hyviä julkaistavaksi. Tony on kertonut myöhemmin, että he eivät oikeastaan osanneet määritellä, mikä kappaleissa oli vialla ja miten ne olisi pitänyt ”korjata”. Mutta kun he kuulivat Jonon ja Paavon tuotoksia, tiesivät he, että heillä olisi vielä todella paljon opittavaa. Siinä missä Liam ja Tony käyttivät enimmäkseen syntikoiden valmiita presettejä, vuolivat Jono ja Paavo omat soundinsa alkuaallosta lähtien.

Sitten tapahtui seuraavaa. Tony McGuinnessin työnantaja Warner Music pyysi häntä remiksaamaan Chakran kappaleen nimeltä Home. Tony taas päätti kääntyä tehtävässä Jonon ja Paavon puoleen. Pojat suostuivat ja tulos oli onnistunut. Hittibiisi, joka keikkui tanssilistojen kärjessä viikko toisensa jälkeen. Yhteistyö jatkui. Siinä missä Tony oli vaikuttunut poikien osaamisesta, niin olivat nämä taas innoissaan siitä, että herra McGuinness oli itseasiassa Warnerin markkinointipäällikkö. Hänellä oli melkoista bisnesosaamista ja kontakteja. Tonyhan tunsi oikeastaan jokaisen, Kuka Kukin On musabisneksessä -opuksesta. Niinpä niin. Ja pian he remiksasivatkin biisejä artisteille, kuten Fragma, Britney Spears ja Madonna. He onnistuivat niin hyvin, että Madonnakin päätti käyttää musiikkivideolla heidän tekemäänsä versiota, eikä alkuperäistä. Hän sanoi Tonylle, että remiksauksenne on paras, mitä olen koskaan kuullut. Teillä mahtaa olla hieno studio. Remiksaus oli oikeasti tehty Paavon opiskelijaboxissa. Vauhti oli kova ja Tonykin lopetti päivätyönsä Warnerilla. Se on teko, johon vain harva taitelija pystyy, nimittäin lopettamaan palkkaduuninsa.

Kasvavan kokemuksen ja itseluottamuksen myötä kolmikko päätti tehdä lisää omiakin biisejä. Heidät tunnettiin nyt hyvin. Jokainen heistä osasi soittaa yhtä tai useampaakin instrumenttia. Tonylla oli esiintymiskokemusta oman bändinsä kautta. Alku oli silti hankala. Heitä oli kolme ja jokaisella oli mielipiteensä ja tyylinsä sekä tapansa tehdä asioita. Niinpä he sitten arvuuttelivat kappaleidensa kanssa. Oliko tämä liian undergorundia tai tuo toinen vastaavasti mainstreamia? Trion ensimmäinen oma julkaistu kappale oli Clear blue water. Aliaksena nimi Oceanlab ja vokaaliosuudet lauloi Justine Suissa. Sittemmin heillä oli useita projekteja eri nimillä, kuten Tranquility Base ja Aalto jne.. Näin he saattoivat julkaista erityyppisiä kappaleita ja käyttää monia levy-yhtiöitä. Toisilla, kun on vara, mistä valita.

Maailmanvalloitus alkaa idästä

Eräänä päivänä he saivat yhteydenoton Japanista. Se tuli popin keisarinna Ayumi Hamasakin taustajoukoilta. Ayumi Hamasaki on erittäin suuri tähti Aasiassa. Me voisimme verrata häntä Madonnaan. Kysymyksessä oli remiksaus Hamasakin kappaleesta. Pojat ottivat jobin. Tulos oli tuttu. Kolmikon versio päätyi musiikkivideolle alkuperäisen sijaan. Kappale menestyi erittäin hyvin ja poiki jatkoa. Niinpä puhelin soi jälleen ja ääni idästä toivotti kolmikon tervetulleeksi keikalle Japaniin. Kysymyksessä oli festarit ja yleisöä lähemmäs 10 000. Että osaattehan te tehdä sitä, dj-juttua? Totta kai, pojat vastasivat. Keitä muita siellä esiintyy? No Tiesto ja Ferry Corsten. Tuli kiire opetella.

Se oli heidän ensimmäinen dj-keikkansa. Ei mikään hämyinen klubi tai kyläbaari, saati kaverin synttärit. Siitä vaan suorilta suurille areenoille alan kuuluisimpien nimien joukkoon. Niin he keikkailivat aasiassa enemmänkin ja ylipäätään tykästyivät touhuun. Kun Mcguinnessilta kysyttiin, kuka heistä taisi livemiksaamisen parhaiten, vastasi hän, että Paavo. Vaikka Paavo oli umpikännissä, hoiti hän homman silti paljon paremmin kuin Tony. Aika suomalaista touhua sikäli. Sittemmin viinakset ovat jääneet. Siljamäki on nykyään perheellinen mies, kahden lapsen isä. Dj-keikkailusta on hyötyä myös biisien teon suhteen. Esiintyessä näkee, mitkä biisit toimivat parhaiten ja niistä saa suoraa palautetta.

Nykyään he ovat esiintyneet kaikkialla, loppuunmyydyllä Madison Square Gardenilla, Sydneyn Oopperatalolla, Los Angelesissa jalkapalloareenalla jne.. Mutta suurin yleisö, joka heillä on koskaan ollut, oli Brasilian uuden vuoden vastaanottobileet eräällä rannalla. Paikalla oli väkeä about miljoona. Dj-keikkailujen lisäksi he ovat tehneet akustisia konsertteja lavamuusikoiden, kuoron ja solistien kera. Muusikkoina he kaipaavat konkreettista työskentelyä instrumenttien kanssa. Nämäkin esiintymiset ovat tapahtuneet areenoilla kuten Hollywood Bowl jne.. Paavo Siljamäki on soittanut pianoa neljä vuotiaasta ja opiskellut selloa yliopistossa. Hän ymmärtää syvällisesti musiikinteoriaa ja harmonioita, musiikin rakenteita jne.. Paavo tuokin trioon juuri klassisen puolen sävellysosaamista.

Kolmikko tuntee nimen Above & Beyond. Nimi keksittiin sekin julisteesta. Tai alunperin Jono oli löytänyt sen hakukoneella (Joka oli Altavista niihin aikoihin) kaimansa nettisivuilta ja tulostanut banneriksi kotiinsa. Mutta onko se levy-yhtiö, jos artisteja on vain yksi (kolmikko)? Oliver Smith oli heidän eka ”kiinnityksensä”. Ollie, Jono ja Paavo tapasivat toisensa yliopiston ruokalan jonossa. Jono ja Paavo keskustelivat tapansa mukaan syntikoista ja heidän jäljessään jonottanut Oliver tuumi, että hei, minä tiedän jotakin tuosta asiasta. ”Niinpä, luultavasti paljon enemmän kuin me”, Jono hymähti eräässä haastattelussa jälkikäteen. Guruillakin on gurunsa. Oliverilla oli kunnon mäkki ja pojat olivat koneesta kateellisia. Pian he hankkivat itsekin sellaisen. Tänä päivänä Oliver Smith on eräs Anjunabeatsin arvostetuimmista nimistä ja allekirjoittaneenkin vanha suosikki. Yhtiön rosteri on kasvanut pituutta, sisältäen toinen toistaan taitavampaa muusikkoa. Myös joitakin suomalaisia sieltä löytyy.

Trancea ympäri maailman - laukussa pelkkää biittiä vaan

Trance Around The World oli Anjunabeatsin radiolähetys. Tämä eräs maailman suosituimmista radio-ohjelmista keräsi yli 30 miljoonaa kuuntelijaa joka kerta. Lähetys koostui yhteen miksatuista kappaleista ja juonnoista. Joskus soitettavaksi kappaleeksi päätyi Anjunabeatsille lähetetty demo, mikäli se tietenkin oli tarpeeksi laadukas ja biisi itsessään hyvä. Tämä oli tietysti mieluisa yllätys demon lähettäjälle Mikäli biisi sai hyvää palautetta, saattoi Anjuna ottaa yhteyttä artistiin, että tehdäänkö diili? Tavaksi tuli juhlistaa merkkipaaluja livetapahtumilla. Näistä tuli erittäin suosittuja ja arvostettuja, niin fanien kuin osallistuvien artistienkin keskuudessa. Trance Around The World sai päätyttyään seuraajan nimeltä Group Therapy. Sen 500:tta lähetystä juhlittiin juuri Los Angelesissa jalkapalloareenalla. Group Therapy tapahtumat ovat tunnettuja hyvästä hengestään ja siisteydestään. Tapahtumajärjestäjät ovat kertoneet, että koskaan ei niin suurilla festareilla ole ollut niin vähän järjestyshäiritöitä ja roskaamista kuin Group Therapyissa! Noissa livelähetyksissä käytettävien jättimäisten näyttöjen tyylikkäät videot, lasereiden ja valojen synkronointi, perustuvat kaikki järjestelmään, jonka Paavo Siljamäki on itse kehittänyt ja ohjelmoinut. Käsittääkseni he ovat myyneet järjestelmää eteenpäinkin. Heillähän on myös tapahtuma- ja artistimanagementti, sekä mainontaan- ja markkinointiin liittyvä yksikkö. Vaikkakin Anjunabeats on alusta alkaen osannut hyödyntää internettiä, he eivät varsinaisesti suunnitelleet yhtiötä, joka keskittyisi musiikin striimaukseen. Maailma on kuitenkin mennyt siihen ja Anjunabeats on ollut tässä edelläkävijä. Se ei ole siihen liian suuri yhtiö, sellainen, jolla olisi raskas rakenne ja korkeat kulut.

Graafisen suunnittelijan havaintoja

Anjunabeatsin ikoninen logo on Paavo Siljamäen käsialaa. Se on tehty N-kirjaimen puolikkaan ja ilmeisesti windings-symbolin yhdistelmästä. Wanhaa Windows-kamaa siis. Muussa ilmeessä he ovat ottaneet oppia parhaalta, eli Mark Farrowilta, jonka kätten jälkeä ovat myös eräät Pet Shop Boysin kannet. Mark Farrowilla ja kumppaneilla oli typografinen ”pakkomielle” Helvetica-fonttiin, jota he käyttivät kaikkialla. Yksinkertaistaahan se suunnittelua, kun ei tarvitse kuluttaa aikaa fonttien valintaan. Helvetica oli muutenkin varma valinta Anjunabeatsille. Fontti on iätön klassikko ja varsinkin Apple nosti sen suosioon arvaamattomaan. Mutta sittemmin Anjunabeats on luopunut Helveticasta. Kävin vilkaisemassa heidän nettisivuaan ja siellä oli käytössä Montserrat ja toinen vähemmän tunnettu kirjasintyyppi.

Klassinen logo päätyi myös Anjunan singlekatalogiin. Heidän kaikki julkaisunsa on leimattu suurella A-logolla keskellä ja artistin nimi on pienemmällä ylhäällä. Toisistaan eri julkaisut erottuvat visuaalisesti vain väriympyrän eri väreillä. Pohdinkin joskus, että miellyttääkö tuo tasapäistävä ratkaisu heidän artistejaan, jotka eivät saa tuoda esiin omaa visuaalista viestiään ja erottua? Onko Anjunabeatsin brändi niin vahva, että se yksin myy? Ehkä se on juuri niin.

Loppumietintöjä

Mitkä sanat sitten määrittelevät Anjunabeatsin? Laatu, tyylitaju, filosofia, yhteishenki. Pidän siitä, että Anjunabeatsilla on tiukka talotyyli ja korkeat tuotantoarvot. On esimerkkejä artisteista, joidenka tuotantojen taso romahti heidän ”itsenäistyttään” Anjunalta. Myös visuaalisuuden ja muun viestinnän taso muuttui sekavaksi. Se kertoo siitä, kuinka tärkeää nykymaailmassa taiteilijalle on hänen brändinsä ja viestinsä, sekä siinä pysyminen. Nykymaailma on täynnä hälyä ja kilpailua. Fanien on tiedettävä, että he saavat sitä, mihin ovat tottuneet. Ja kun puhutaan faneista.. Anjunabeatsin ympärille on muodostunut fanikulttuuri, joka on kuin modernia hippeyttä. Ominaista heille on yhteenkuuluvuuden tunne, ystävällisyys ja eettisyys. Tapahtumissa ei ole järjestyshäiriöitä, eikä paikkoja rikota tai sotketa. Olen kuunnellut ja ostanut lukuisia Anjunabeats julkaisua. Monet parhaat elektronisen musiikin biisit kautta aikojen, löytyvät tältä labelilta. Artistien on hyvin vaikea tulla riittävän hyviksi, saadakseen demonsa läpi Anjunabeatsille. Ja vaikka onnistuisi siinä kerran, ei toinen läpimeno ole yhtään varmempi. Kilpailu on kovempaa kuin koskaan.

Joka tapauksessa Kirjoitin tämän postauksen, ikään kuin kunnianosoitukseksi Above & Beyondille. Tony McGuinness kertoi eräässä haastattelussa, että silloin kun he pääsivät pinnalle, se oli paljon helpompaa kuin nykyään. Tänä päivänä pyrkijöitä lukemattomat määrät. Spotifyhyn ladataan joka päivä yli 60 000 kappaletta. On oikeastaan mahdotonta nousta esiin tuosta massasta ilman onnen kantamoista tai taustavoimia. No. Minun mielipiteeni on, että Tony, Jono ja Paavo ovat lahjakkaita, älykkäitä, kovaan työhön tottuneita, periksiantamattomia ja karismaattisia taiteilijoita. He ovat julkisuutensa ja menestyksensä ansainneet ja olisivat sen saavuttaneet aikana kuin aikana.